Arvopohja, kuulluksi tuleminen, ihmisoikeudet ja puheoikeus palveluiden ja prosessien perustana

Ici vous trouvez l\’article en Finnois et Suédois. Pour le confort de l’utilisateur, le contenu est affiché ci-dessous dans la langue par défaut du site. Vous pouvez cliquer l’un des liens pour changer la langue du site en une autre langue disponible.

YK:n yleissopimuksessa vammaisten oikeuksista todetaan, että vammaisia pitää kohdella samalla tavalla kuin muita ihmisiä. Kaikilla on oikeus täysimääräiseen elämään. Kaikilla on samat ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä samanlainen synnynnäinen ihmisarvo.

Vammaisilla on oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisten syrjintä on kielletty. Silti he jäävät helposti ilman tietoa oikeuksistaan, velvollisuuksistaan ja tukitoimista. Tukitoiminta ei ole syrjintää, jos ne auttavat vammaisia yhdenvertaisuuteen. Vammaisasioista on tiedotettava tehokkaasti. Hyvä tiedon jakaminen poistaa myös pelkoihin perustuvia ennakkoluuloja. Myös vaikeasti puhevammaisille ja niille, joilla on älyllinen vamma (kehitysvamma, kognitiivinen vamma), on turvattava riittävät avustaja- ja tulkkipalvelut. On huolehdittava kaikista tarvittavista (tuki)toimista, jotta vammaiset voivat nauttia oikeudestaan elämään yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Vammaisilla on yhdenvertaiset oikeudet omistaa ja periä omaisuutta sekä hoitaa taloudellisia asioitaan. Heillä on oikeus tietoon ja tukeen niin, että voivat ajaa asioitaan oikeudessa ja toimia myös todistajina.

Kaikilla on oikeus vapauteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa käyttää hyväksi, ei myöskään vammaisia. Heitä on suojeltava väkivallalta ja pahoinpitelyltä. Vammaisiin kohdistuva hyväksikäyttö ja väkivalta on tunnistettava. Tällaisiin tekoihin syyllistyneet henkilöt on saatava teoistaan vastuuseen.

Vammamsilla on oikeus kansalaisuuteen ja huolenpitoon. Heillä on myös oikeus itsenäiseen elämään, asumiseen ja liikkumiseen. Heillä on oikeus valita missä ja kenen kanssa he asuvat. Heillä on oltava saatavissa erilaisia koti- ja asumispalveluita ja henkilökohtaista apua. Liikkuminen, asuminen ja elämä lähiyhteisössä on turvattava. Koko väestölle tarkoitetut yhteiset palvelut ja järjestelyt on oltava vammaisten saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa. Niitä on sovitettava vammaisten tarpeisiin. Itsenäinen liikkuminen kohtuulliseen hintaan on varmistettava.

Vammaisilla ihmisillä on samanlainen oikeus sananvapauteen ja oman mielipiteensä sanomiseen kuin muilla. Heillä on oikeus tarvitsemaansa tietoon ymmärrettävässä muodossa. Vammaisten on voitava käyttää viranomaisten kanssa viittomakieltä, pistekirjoitusta, puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää sekä muita saavutettavia viestintäkeinoja. Heillä tulee olla mahdollisuus myös ymmärtää viranomaisten vastaus. Viittomakielen käyttöä tulee edistää.

Myös vammaisilla on oikeus yksityisyyteen, perheeseen, kotiin, kirjeenvaihtoon ja muuhun viestintään. Vammaisen kunniaa tai mainetta ei saa loukata. Jokaisella avioliittoikäisellä vammaisella on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe. Vammaisilla on oikeus säilyttää kykynsä saada lapsia. Vammaista lasta ei saa hylätä eikä laiminlyödä. Lapsille ja heidän vanhemmilleen on annettava tukea ja tietoa. Vammaisilla on oikeus vanhempiinsa. Lasta ei saa erottaa vanhemmistaan vain lapsen oman tai vanhempien vammaisuuden perusteella.

Vammaisilla on oikeus elinikäiseen oppimiseen sekä opetukseen yleisessä koulujärjestelmässä. Heillä on oikeus yksilölliseen tukeen oppimisen edistämiseksi. Tämä tarkoittaa, että pistekirjoituksen, viittomakielen ja muiden kommunikointikeinojen oppimista on edistettävä. Kaikilla kouluissa työskentelevillä henkilöillä tulee olla riittävä koulutus, jotta he osaavat toimia oikein vammaisille suunnatussa kouluympäristössä.

Vammaisilla ihmisillä on sama oikeus terveyspalveluihin kuin muilla ja tämän lisäksi heillä on oikeus niihin terveyspalveluihin, joita he vammansa vuoksi tarvitsevat. Näihin kuuluvat myös kuntoutuspalvelut.

Vammaisilla on sama oikeus tehdä työtä, avoimilla markkinoilla samoin ehdoin kuin muilla. Työolosuhteisiin on tehtävä kohtuulliset muutokset. Heillä on oikeus kuulua ammattiyhdistykseen ja oikeus saada työhönsä jatkokoulutusta. Vammaisilla on oikeus sosiaaliturvaan ilman syrjintää. Heillä ja heidän perheillään on oikeus riittävään elintasoon: ruokaan, vaatetukseen, asuntoon ja terveyspalveluihin.

Vammaisilla on oikeus äänestää ja asettua ehdokkaaksi vaaleissa. Tieto vaalijärjestelyistä on oltava vammaisten saatavilla, myös selkokielellä.

Vammaisilla on oikeus osallistua vapaa-ajan viettoon. Heillä on oikeus osallistua kulttuuri- ja urheiluelämään. Yhteisen toimintaympäristömme tulee olla sellainen, että taiteesta ja kulttuurista voi nauttia jokainen ja että jokainen voi itse tehdä taidetta sekä löytää itselleen ammatin kulttuurin piiristä. Hyvä saavutettavuus on tärkeä. Vammaisten on päästävä elokuviin, teattereihin, museoihin, konsertteihin ja näyttelyihin. Vammaisilla tulee olla mahdollisuus matkustaa ja osallistua muuhun vapaa-ajan toimintaan ja virkistystoimintaan kuin muillakin ihmisillä.

Edellä kerrottu on lyhyt tiivistelmä YK:n vammaisten oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta.

Oikeuksien toteuttaminen ontuu käytännössä pahasti. Välillä kannattaisi pysähtyä miettimään oman toimintansa arvopohjaa. Kenen palveluksessa olen? Miten kohtaan vammaisia ha heidän oikeuksiaan? Miten kohtelen heitä? Vastaammeko kohderyhmän oikeuksiin? Noudatammeko lakeja ja säännöksiä? Annammeko palveluneuvontaa? Toimivatko palvelusuunnitelmat ja muut suunnitelmat, oikeasti, arjessa? Vammaisia ei tule sääliä, mutta heitä ja heidän omaisiaan tulee kohdella kunnioituksella. Tavoitteena tulee olla mahdollisimman normaali elämä, antamallamme tuella. Sivistyneen kansakunnan velvollisuuksiin kuuluu heikommassa asemassa olevien auttaminen.

Ylilyönti, vääryys tai törkeä toisen oikeuksien loukkaus tai väärinkäyttö (ruotsiksi ’övergrepp’) ei viittaa pelkästään pahoinpitelyyn tai väkivaltaan ihmistä tai omaisuutta kohtaan. Lakien noudattamatta jättäminen on vääryys. Vallan väärinkäyttö on oikeuksien loukkaus. Vammaisuudesta rankaiseminen tai siitä ’pois kasvattaminen’ on ylilyönti. Kun virkamies ei hoida tehtäviään parhaalla mahdollisella tavalla, sortuu hän oikeuksien loukkaamiseen. Vallan väärinkäyttöä on se, ettei ollenkaan kohtaa vammaista tai hänen omaisiaan tai että tiedusteluihin jätetään vastaamatta. Vammaisen leimaaminen tai syyttely työntekijän omista väärinymmärryksistä tai heikosta kommunikoinnista on vääryys. Ylilyönti voi olla vammaiselle huutaminen, kiinnipitäminen, päälle karkaaminen tai ylivallan käyttö. Vammaisen esineellistäminen tai omien epäonnistumisiensa dokumentoiminen vammaisen käytöshäiriönä virallisiin papereihin, on vammaisen oikeuksien loukkaus, jolla on kauaskantoiset seuraukset vammaiselle itselleen. Vääryyttä tapahtuu kun neuvoja ei anneta ja kun suositukset jätetään kirjaamatta. Vastaavasti kosto perheitä tai vammaista kohtaan, oli sitten tapahtunut mitä tahansa tai pitipä heistä tai ei, on asiatonta käyttäytymistä ja epäeettistä toimintaa. Oikeuksia loukataan kun vammaiselta evätään arjessa, opiskelussa, kommunikoinnissa tai muutoin tarvittava avustus ja/tai apuväline. Vääryyttä tapahtuu kun viranomainen odottaa vammaisen itse löytävän oikeutensa ja hallitsevan laitteen ja sen käytön ennen laiteen kokeilu- tai sovituslupaa. Vammaisen oikeuksia loukataan kun avustajat ja virkamiehet eivät vaivaudu oppimaan apuvälineiden käyttöä ja kun he eivät laajenna vammaisen osaamista ja kykyä apuvälineen käyttöön. Vammaisen oikeuksia loukataan verisesti kun häneltä evätään hoito tai kun omaisilta vaaditaan lääketieteellisen toimenpiteen teko. Ylilyönti on myös pidennetyillä odotusajoilla uhkailu tai kuntoutustarpeiden ennakkoon sensurointi jonkun kiintiöajattelun pohjalta. Puheoikeuden epääminen on väärin. Moni muu asia kuuluu vammaisen oikeuksien loukkauksiin. Ylilyönti, vääryys ja oikeuksien väärinkäyttö eivät siis liity pelkästään väkivallan käyttöön ihmistä tai omaisuutta kohtaan.

Autamme teitä mielellämme työssänne korkeatasoisen erityishuollon, opetuksen ja hoivan puolesta, jossa inhimillisiä oikeuksia kunnioitetaan, jossa ohtaaminen ja kohtelu ovat vähäeleiset ja vähätunteikkaat (ru. lågaffektivt), jossa jokainen tietää, kenen palveluksessa on ja jossa kaikki tämä näkyy toimintatavoissa, johtamisessa ja osaamisessa. Toimimme vääryyksistä vapaan tuen ja avun ja täysimääräisen elämän puolesta. Tähän elämään kuuluvat koulutus, kommunikointi, työ, asuminen ja talous, jotka ovat samalla tolalla kuin muiden vastaavat.

Kuuntelemalla kohderyhmää, voi oppia paljon. Samoin voimme oppia kysymällä avoimia kysymyksiä. Moni omainen on ammattilainen jo peruskoulutuksensa tai kokemuksensa pohjalta. Muut omaiset oppivat nopeasti täysiverisiksi, poikkitieteellisiksi ammattilaisiksi. He ovat erinomaisosaajia. On voimavarojen ja osaamisen tuhlausta, jos emme opi heiltä. Oppimista voi myös lisätä kysymällä: ”Minkälaista palvelua ja tukea tarvitset?”. Lisäksi jokaisen vastuulle kuuluu omilta esimiehiltään, parempien työssä onnistumisien edellytysten vaatiminen. Joskus pieni etäisyys omaan työarkeen on paikallaan, samoin mahdollisuus pohtia työtapoja poikkitieteellisessä ryhmässä. Tuemme mielellämme tätä työtä.

Voimaanuuttaminen (eng. empowerment) on kenties muotisana, mutta kohderyhmään kannattaa luottaa. Empowerment är kanske ett modeord, men det lönar sig att lita på målgruppen. Viranomaiset suhtautuvat vammaisiin epäilyttävästi uskoen, että nämä vaativat huvikseen ylimääräistä apua. Apu kuitenkin aina loukkaa yksityisyyttä jossain määrin. On hyvin epätodennäköistä, että kukaan toivoo kotiinsa ylimääräisiä henkilöitä, jotka pääsevät tutustumaan pankkitilien saldoihin ja pyykkikorin sisältöön. Autamme teitä mielellämme työssänne vammaisten puheoikeuden ja oman elämän herruuden puolesta.